Kuin mikään muu

Ei mikään niin voi lohduttaa
kuin pieni käsi lämmin
kun se tarttuu toiseen
jo ryppyiseen ja puristaa lempeämmin

kuin koskaan mikään muu


Mikä muu saa huolet unohtamaan
kuin pieni hymysuu
joka puhuu,
puhuu ja pulputtaa,
joskus laulun lurauttaa

kuin koskaan mikään muu

Mikä muu saa sydämen kuin pakahtumaan
kuin suloinen siloposki
joka poskea vasten painahtaa
ja sitten märin huulin suukottaa

kuin koskaan mikään muu

Todellista

Meri,
anna nousta myrskyn
anna vaahtopäinä kuohuvat aallot.
Meri anna todellinen pelko,
että unohtuisi kaikki muu.

Luola,
anna löytää pimeys,
sinun kylmät kiviset seinät.
Luola,
anna tuntea hyisevä kylmyys,
että oppisi valon ja lämmön,
ja unohtuisi kaikki muu.

AIKUISTUMINEN

Tänään tiedän tulleeni aikuiseksi.

Vuosilla ei ole enää väliä.

Päivistä eikä viikoista ole väliä.

Kuukaudet.

Mitä ne ovat.

Talvella vähän lunta ja pakkasta.

Mutta kohtahan on syksy.

Se lämpimämpi jakso taisi olla kesä.

Lapset ovat aikuisia ja

pian heidänkin lapset.

Ja minäkin olen aikuinen.

Ainakin päältä katsoen.

AURINKOTANSSIA

Jos on yösi yksinäinen,
ota tähdet seuraksesi
kulje maahan kuutamon.

Jos on päiväsi yksin olla,
tanssi kanssa auringon,
laula kilpaa lintujen.

Sadepäivän sattuessa
pisarat huoles huuhtelee,
tuuli kuivaa kyyneleet.

HUKASSA

Hiljaisessa yksinäisyydessä törmäävät
toisiinsa menneisyys ja tulevaisuus.
Tämä hetki katoaa.
On vain eilinen ja huominen.
Mitä oli ennen.
Mitä myöhemmin.
Hiljaisessa yksinäisyydessä
kadotan itseni.

KAAOS

Päivän kaaos päässä soittaa
ja kuin laulaisi sekakuoro.
Sen vaivoin yöksi vaientaa,
ja taas uutta kuoroa kokoaa.
Vaikka toivoisi
soololaulajan
ja yhden ainoan soittajan.

LAHONA MATONA

Oletko kokenut tunteen,
kun pelottaa.
Näkymättömät haamut,
huomisen aamut.
Yksin pimeät yöt.

Tunnetko tunteen,
kun rakastaa ja vihaa,
kun ei tiedä rakastaako vai vihaa,
ei tiedä itkeäkö vai nauraa
ja itkee ja nauraa.

Tuntuuko tutulta,
kun ei tahdo mennä,
ei tavata ketään,
vain yksin olla,
lahona matona sohvalla maata.