Rampa rakkaus

Jos rampa on rakkaus,

jos se ontuen kulkee,

ojenna kainalosauvat.

Laita se kipsiin,

hoida ja helli

ja anna levätä hetki.

Älä itke sen perään,

jos keinot ei tepsi,

sen linkaten anna mennä.

ja anna rauhassa

kaatua, kuolla.

Utopiaa

Haaveita

Pilvien päällä haaveet sousi,
pilvien päälle myös mietteeni nousi.

Haavepilvien mukana
matkata taisin,
unikuvin,
askelin varovaisin.

Unelmia

Mietteet käyvät suuriin
unelmiin.
Ei mitenkään maailmaa
mullistaviin.
Vain yhden pienen maailman,
vain minun oman,
ainoan.

Valo

Pimeän keskellä kynttilät
nuo,
Joulunvalon sydämiin tuo.

Tulkaa Jouluun

Tulkaa kotiin,
tulkaa jouluun,
viettäkää ilojuhlaa.
Heittäkää taakka huolien pois,
turhaan niihin aikaa tuhlaa.

Laulakaa yhdessä tutut laulut
jouluajan,
muistakaa syntymäjuhlaa
maailman Vapahtajan.

Katsokaa leikkiä kynttilän liekin,
ja miten välkehtii tähtinen yö.
On aika unohtaa arjen harmaus,
kiireinen touhu ja työ.

Ensilumi

Aamulla maata peitti paksu lumikerros.
Talvi oli tullut hetkeksi.
Kiire on silläkin,
niin kuin kaikella tänä hektisenä aikana.
Viipyisi edes yli joulun.

Haparointia

Kompastua joka askeleella.
Pakki päälle
ja uusi yritys.
Nivelet kirskuen
samaa kompurointia.
Pimeässä haparoiden
etsiä tasaisempaa tietä,
jota pitkin jalat eivät
tahdo kulkea.

On aika

On aika unohtaa
haaveet eilisen,
unohtaa toiveet huomisen.

On aika oppia
huomaamaan,
että elää voi
päivän vain kerrallaan.

Loskakuu

Katson ulos sateeseen,
ihmisten märkiin katseisiin.

Kuinka kaipaan valoon
ja lämpöön,
päivään auringonpaisteiseen.

Kun tulisi edes talvi,
tähtiöisine pakkasineen,
paksuine lumihankineen.

Vaan vettä vain sataa
ja tuulee,
se syksyä on,
niin pitkä ja loputon.
Niin loputon.

Turhat murhat

En halua kuulla sanoja,
ainakaan turhia.
En tarvitse elämään actionia,
enkä varsinkaan murhia.

Kaipaan vain sinua,
vierelleni kulkemaan,
pitämään lähelläsi minua,
syliisi sulkemaan.

Yksi ja sama

Sama taivas kattona,
sama aurinko valona.

Yksi ja sama pilvi
tummana varjona,
jonka syliin paeta.

Sinä vain

Joka pisarassa
sinun silmäsi.
Sinun kyyneleesi.

Joka säteessä
naurava suusi.
Sinun hymysi.

Juhlan jälkeen

Eräänä aamuyönä
juhlan jälkeen se oli ohi.
Vain kasa tavaroita,
rutattuja mattoja,
kiukun, pettymyksen kyyneleitä.
Miksi,
kysymys
ilman vastausta.
Yritystä, tyhjää puhetta,
selitystä.
Vuodet romukopassa,
muistoilla peitetty.
Ehkei se rakkautta ollutkaan.

Yksi

Lyhyessä matkassa
sinusta minuun,
yhtyvät kaikki aistimme,
tunteemme
yhdeksi tunneaistiksi.
Eikä kahta enää ole.
Yksi ilo,
yksi suru.
Yksi viha,
yksi rakkaus.

Iloni, suruni

Sinun ilosi.
sinun surusi,
tulevat minuun.

Minun iloni,
minun suruni,
tulevat sinusta.

Hassuttelija

Tässä minä hassuttelen,
paljain jaloin tassuttelen.
Heittelen kuperkeikkaa,
ja pohdin erästä seikkaa.

Miksi jalkani ovat
niin valtavan suuret,
ja käteni niin pitkät
kuin männyn juuret.

Mistään en sopivia
kenkiä saa,
ja käteni maata pitkin
raahustaa.

Siksipä tässä teitä
hassutan,
paljain jaloin tassutan,
pitkillä käsilläni huiskutan,
kaikkia lapsia nauratan.

Läpäti ja höpöti

Läpäti, läpäti
ja hah hah haa.
Tänään minä höpötän
nyt naurattaa.

Höpöti, höpöti
ja hih hih hii,
yritäpäs ottaa
saatkos kii.

Läpäti ja höpöti
ja lallal laa,
tahdotkos yhdessä rallattaa

Nalle

Nallen tassut
ovat niin hassut.

Korvissa tupsut
nekin ihan hupsut.

Silminä napit,
kuin pikkuruiset tapit.

Nalle on niin kiltti,
sen tietää joka piltti.

Se on lelukopan kingi,
eikä se siitä tingi.

Vauva

Katselen kuvaa
lapsenlapsen.
Sinisiä silmiä,
kättä poskea vasten.

Niitä sormia pieniä,
voi niin somia,
kumpa voisivat olla
minun omia.

Peukku on eksynyt
vauvalla suuhun,
omaansa tietenkin
mihinkäs muuhun.

Niin pieni olet kuvassa,
vauva vasta,
mutta ilo on katsella
oman lapsensa lasta.

Iloinen päivä

Tänään minä laulan
ja rallattalen,
tänään olen iloisella päällä.
En välitä onko mulla
ruokaakaan
tai vaatetta edes päällä.

Tänään ei haittaa,
vaikka päivä ei paista,
vaikka tuulee ja tuivertaa.
Mieltäni ei se muuttumaan saa,
aion laulaa ja rallattaa vaan.

Ei enää

Ei enää ole päivää ei yötä,
ei aamua eikä iltaa.

On vain suuri ajaton
äärettömyys,
iso virta,
eikä ylitse siltaa.

Seison rannalla
ajanvirran,
katsoen pilvien taa,
sielä tuhannet tähdet
odottaa,
siellä jossain on rauhaisa maa.

Unohdus

Joka polku oli umpeen
kasvanut,
kun emme muistaneet
tallata niitä.

Oli kukkaset kuihtuneet
yksikseen,
kun unohdimme
ihailla niitä.

Ja aurinko piiloutui pilvien taa
ja pilvet ne itkivät meitä.

Lehtikuusimetsäsatu

Lehtikuusimetsässä
sen oksien vihreässä hämyssä
kulkijan oudon kohtasin siellä,
kun yksin astelin haavemiellä.
Hymy huulillaan hän kulki
kuin puita tervehtien,
silmissään katse,
jota ymmärtänyt en.
Kuin ystäviä hänelle
olisi olleet puut,
lintujen lauluun auenneet suut.
Tuota hetken seurasin,
kummastelin,
kunnes vihdoin
kaiken oivalsin.
Omin käsin oli luonut hän
kaiken sen,
tämän kauniin metsän
salaperäisen.

Kerron uneni

Kuunteletko
jos kerron uneni,
jokaisen sekavan yksityiskohdan.
Uskotko minun nähneen
sellaisen unen,
vai kuvitelleen kaiken
yön pitkinä,
pysähtyneinä tunteina.
En tiedä sitä itsekään,
vaikka kerron sinulle uneni.

Jano

Kuivin janoisin huulin
vesipisaraa pyydystin
Sitä ainoaa
Kuta enemmän sitä janosin
sen kauemmas vain kadotin

Näkymätön

Näkymätön minä
asuu siellä
mihin kukaan

näkevä ei näe.

Näkymätön minä

olen se oikea minä,

jonka vain sokea voi nähdä,

kuuro kuulla ja

tuntematon tuntea.

Näkymätön minä tekee

tekee tekoja,

joita kukaan näkevä,
kuuleva tai

tunteva ei tiedä

minun tehneen.

Äiti Avaruus

Maapallo pyörii akselinsa
ympäri,
joka on lävistänyt navan,
jonka nuora on katkaistu
Äiti Avaruudesta,
jätetty irrallisena
vaeltamaan ikuista,
loputonta matkaansa
sammuneiden tähtien tarhassa,
törmäilemään miljoonaa
kiitävien meteoriittien
kanssa ja räjähtämään
vihdoin sadoiksi tuhansiksi
pirstaleiksi,
muuttuen tuhkaksi ja
häviten Äiti Avaruuden
loputtomaan syliin.

Vain puolet

Anna minulle vasen kätesi,
enkä tietäisi mitä oikea tekee.
Katso minua vain
toisella silmällä,
että näkisit vain puolet
virheistäni.
Anna puolikas sydämestäsi,
että omani olisi täydellinen.

Kunnes

Jos olisin lintu,
laulaisin, lentäisin
ja söisin lintulaudalta,
kunnes kissa söisi.

Jos olisin kissa,
naukuisin, kehräisin
ja etsisin lämpimän sylin,
kunnes joku potkaisisi.

Jos olisin joku,
tekisin jotain,
menisin jonnekin,
etsisin jonkun
Kunnes...
En ole lintu, en kissa,
enkä edes joku.
Minä vain

Lapsen uskomus

Sinä hetkenä, kun
uskoin,
etteivät tähdet syty illoin
ja sammu aamuin,
että maa ei kierrä kuuta,
eikä aurinko maata,
lakkasin olemasta minä.
Minusta tuli turhien tietojen
täyttymätön såilyketölkki.

Jotta voisin

Luoja antoi niskan,
jotta voisin ottaa siitä
kiinni,
saisin itseni tekemään
vastenmielisiltä tuntuvia
asioita.
Luoja antoi niskan,
jota voin raapia
epävarmuuden hetkellä,
niskan,
jota voin suuttuessani nakella
ja sinä,
sinä voisit rakastaessasi
hyväillä.

Elämän aalloilla

Se tunne on outo
kuin uni,
kuin lautta kiikkerä allani ois.
Ilman airoja,
ilman melaa
aallot hiljalleen
kuljettaa pois.

Yllä korkea taivas
aava tuntematon,
ne ainoa seurani lie.
En tiedä mikä mua odottaa,
mihin aallokko lauttaani vie.

Täytyy aivan hiljaa vain maata,
paikoillansa pysyä vaan,
ei liikkua lainkaan saata
pieni liike sen kaatumaan saa.

Ne aallot,jotka lauttaani
kuljettaa,
ne laineita elämän on,
ja lautta on elämä itse,
jonka lahjaksi saanut mä oon.

Ymmärrys

Kun olin pieni,
isä oli iso.
Remmin jättämät jäljet
ihollani sen kertoi.

Kun olin iso ymmärsin,
että sota sen teki,
kaikki ne viisi vuotta.

Kun olin pieni,
äiti oli kiltti.
Isona ymmärsin,
kuinka heikko.

Pienenä maailma oli pieni,
ja kun tulin isoksi,
maailma oli taas pieni.
Kutistunut.

Niin minäkin.
Pieni ja heikko.
Oman sotani runtelema.

Kurkistus

Aurinko paljasti
hetkeksi kasvonsa
helmikuun pakkasessa.
Kurkisti kylmissään
ilmoittaen olemassaolostaan.

Täältä tullaan vielä.

Mustat täplät

Mieli sekavassa tilassa.
Sormet naputtelevat
näppäimistöä.
Mustat täplät esittävät
kirjaimia,
kirjaimet sanoja,
joiden merkitystä kukaan ei ymmärrä.
Kirjainten järjestyksen
muuttaminen ei auta.
Syntyy vain uusia sanoja
vailla merkitystä.

Odottelu

Kymmenen kappaletta
kylmiä varpaita
villasukkien sisällä
odottamassa kesää
kahdenkymmenenseitsemän
asteen pakkasessa.

Vesi-ja räntäsateessa
samat varpaat odottavat
lunta ja pakkasia
kolme kuukautta
päästäkseen sisälle
villasukkiin.

Mitkä tyytymättömät varpaat.

Osaavat sentään nauttia kesästä,
ojentautua nauraen kohti aurinkoa.

Pieni ystävä

Pää takakenossa,
ylettyen juuri polveni
yläpuolelle.
Pitkien ripsien varjostamat
siniset silmät
nauravat.

Nauru tarttuu.
Saavat vanhat, väsyneet
silmät hymyilemään.

Pieni,tärkeä osa
kädenulottuvilla,
luottavaisena,
käsikädessä.
Enkä hennoisi päästää irti.

Mistä tulevat

Suihkun jäljiltä vesipisarat
saippuantuoksuisella
olkapäälläsi
tuntuvat lämpimiltä
kielelläni.

Kyyneleeni saa ne
maistumaan suolaisilta,
etkä ymmärrä
mistä ne tulevat.
Suolaiset vedet.

Uninen aamu

Unisena aamuna,
hiukset pörrössä,
uninen hengitys
kasvoillani.

Levänneen ihon

kosketus.

Melkein heränneiden

silmien raukea katse

toivottaa hyvän

huomenen.

Syyn uuteen päivään.

Paholaistanssi

Hän paholaistanssia tanssii,
vaik`toinen enkeltanssihin käy.
On soitto niin pitkä
ja piinallinen
ei loppua sille näy.

On askeleensa niin rajut,
hän villisti mukaan vei,
toinen leijuu kuin
keiju sadun,
jalka lattiaa kosketa ei.

Hän lujin ottein kiinni pitää
jalka tahtia kovasti lyö,
toinen hento on kuin
perhosen siipi,
ote kuristaa häntä kuin vyö.

Hän runnoi pahoin tuon
perhosen,
iäks murskasi tanssin sen,
mutta pirujen polskaa itse
jatkoi,
kanssa paholaisen tanssien.

Ihmisarvo

Onko hän täkeämpi,
onko elämänsä enemmän
ansaittu,
kuin kodittoman,
veneen alla asujan.
Onko hän parempi ihmisenä
ostaessaan sisäfileensä
kaupan lihatiskiltä,
kuin leipäjonossa seisova
työtön.

Hätä

Ympärillä vellova ihmismassa.
Pään läpi kulkeva puheensorina.
Rekisteröimään kykenemättömät
aivot eivät käskytä
korvia kuulemaan,
silmiä näkemään.
Löytämään kasvoja,
tarttumaan ojennettuun
auttavaan käteen.
Hätä.
Hätä.
Hätä.
Pois,pois,pois

Kaukokaipuu

Minä katselen kuuta ja tähtiä,
valopilkkuja öisen taivaan.
Mietin suuruutta maailman-
kaikkeuden,
vaikka turhaan sillä
päätäni vaivaan.

En ymmärrä sitä
minä kuitenkaan,
ei siihen järkeni riitä.

Mutta silti voin sinne
katsella vaan,
olla pieni osanen siitä.

Soittaja

Siinä hän soitteli kitaraa
ja lauleli laulujaan.

Iloisten laulujen maailmaan

minut vei hän mukanaan.

Surusointuja joskus
kitara soitti,
sen teki kuin itsestään.
Kun melankolia valtasi mielen
ja voitti,
se kertoili ikävästään.

Kun

Kun katsot minun hetken,
ihan pienen hetken vaan,
se sydämeni saa sykkimään
ja päivän paistamaan.

Kun vielä vähän hymyilet,
ihan vähän vaan,
koko maailmani saat nauramaan
ja päivän paistamaan.

Kun joskus tartut käteeni,
vaikka yhden kerran vaan,
aurinko paistaa aina,
ei laske ollenkaan.

Uutisjunassa

Istun jälleen kerran
kovaa vauhtia kiitävässä junassa
matkatakseni
ei mihinkään.

Matkustajina on sekä
uhreja että rikollisia.

Vaunussa 1
epätoivoinen äiti
tukehduttaa kuoliaaksi
kaksi pientä lastaan.

Vaunu 2
Tuntemattomat nuoret miehet
pahoinpitelevät ja ryöstävät
liikuntakyvyttömän vanhuksen.

Vaunu 3
Mustasukkainen aviomies
puukottaa ravintolaillan päätteeksi
vaimonsa sairaalakuntoon.

Vaunu 4
Ulkomaalaistaustainen
mieshenkilö
pahoinpitelee ja raiskaa
15 vuotiaan koulutytön.

Ja niin edelleen.
Pahoinpitelyjä, raiskauksia, puukotuksia,
ryöstöjä, perheväkivaltaa.
Juna on pitkä.
Vaunuja paljon.

Ulkopuolella kortiton
huumekuski ajaa
päin puuta.

Kolme ihmistä loukkaantuu
kahden henkilöauton nokkakolarissa.

Poliisi ajaa takaa
varastetulla autolla hurjastelevaa
rattijuoppoa.

Rattijuoppo puhaltaa yli kolmen
promillen lukemat.

Tuli tuhoaa omakotitalon.
Viisihenkinen perhe
jää kodittomaksi.

Tuhopolttoja, kuolonkolareita,
rattijuoppoja,tappeluita.

Virkistävä matka.

Ja juna kulkee vaan.
Kulkee.

Oikeesti

-Voitko olla?
-Joo.Kyllä kai.
-Oikeesti?
-Nii;in.

Käsi kädessä.
Suudelma ja sitten
eka kerran silleen. Oikeesti.

Pesänrakennus
ja perhe.
Asuntovelat.
Riitoja.
Aikuisten oikeesti.

Erouhka.
Sovinto.

Kaksi rollaattoria vieretysten.
Käsi kädessä ryppyineen.

Vanhusten oikeesti.

Tunneli

Pelottavan pitkä,
pimeä musta tunneli.
Edessä tyhjää.
Tyhjää mustaa pimeää.
Taakse jäänyt
kadonnut valo.
Pelkkää mustaa
tyhjää pimeää.

Kuihtuneet

Maljakossa kuihtunut
gerbera,
sen ystävä hänelle toi.
Lauloi onnittelulaulun,
se yhäkin mielessään soi.

On aikaa siitä kauan,
mennyt jo monta vuotta.
Sitä ystävää,
laulua kaipaa,
mutta kaipaa aivan suotta.

Ei koskea tohdi
gerberaan,
se käsiinsä hajoaa.
Niin käy usein ystävyydenkin,
pois kuihtuu ja lahoaa.

Niin kauan kun

Niin kauan kun
taivas on sininen,
kuljen iloiten alla sen.
Kun järvi auringon säteistä
välkkyy,
sitä riemuiten katselen.

Niin kauan kun perhonen
lentää,
vaikka päiväperho vaan,
sen kevyttä tanssia seuraan,
ihailen lentoaan.

Niin kauan kun lintunen
laulaa,
laulelen mukana sen,
kun pesäpuunsa se jättää,
sen kaihoten hyvästelen.

KUUNSILTA

Kuljen kuunsiltaa.
Kuu on pelkkä sirppi.

Sirppisilta järven pinnalla,
alla ohut,
leudon talven jää.

Kuljen ja kuljen,
eikä loppua näy.

Pilvi peitti kuun.
Silta katosi jalkojeni alta.
Palellun jääkylmässä vedessä.