Tyyntä ja myrskyä

Tuuli ulvoi,
oksia siirsi,
uutta hurjaa maisemaa piirsi.
Myrskynä pauhasi
nurkissa riehui
kuin hullun viitta
harteillaan liehui.

Tuli hiljaisuus,
maalasi kauniiksi kuvan,
tyynenä kulkea antoi luvan.
harteille laski kevyen hunnun,
sielun sopukkaan rauhan tunnun.

Kasvu

Eilen minulla oli pieni olo.
Suorastaan mitätön.
Tänään tosi suuri,
kun onnistuin pullistakin
tekemään niin isoja
etteivät mahtuneet pellille.
Uuni melkein työnsi ne ulos.

Pieni jouluruno

Päivä siniseen hämärään taipuu,
kohta koittaa jouluyö.
Mieli joulurauhaan vaipuu,
jo loppui kiire ja työ.

Tuulen pysäyttäjä

Aamulla huomasin tuulen
kuka pysäyttäisi sen.
Ei kukaan,
niin luulen,
mutta silloin tiennyt en,
että vastaan tulee joku
pahaa tuulta uhmaten.
Yksi pieni hellä katse
hymy hyvän tuulinen.

Äitienpäivänä

Avasin ikkunan
ja kuuntelin.
Kuulin tuulen huminan,
autojen äänen hurinan.
Kuulin soiton kirkonkellojen,
laulun lintujen.

Avasin ikkunan
ja katselin.
Näin lumen pois sulaneen,
muuttolintujen palanneen.
Näin koivun paljaan lehdettömän,
taivaan pilvien peittämän.

Kun ikkunasta katselin,
päiviä äitien muistelin.
Niin monta niitä on
muistoissain.
Tänään yhden lisää sain.

Kevään viestejä

Sen mitä tänään
luonnossa kuulet,
sitä viestivät sinulle
kevään tuulet.

Öisin pakkanen puhuu
kylmää kieltä,
mutta päivisin aurinko
lämmittää mieltä.

Joskus luonto tekee meille
kepposen kumman,
taivaalle lähettää pilven niin
tumman.

Silloin sataa räntää
ja tuiskii lunta,
oliko auringonpaiste
vain kaunista unta.

Mutta odotahan hetki,
pian taivas sinenä hohtaa,
ja askeleet ulos,
valkohangille johtaa.

Taas tippuvat räystäät,
jääpuikot sulaa,
ei valosta ainakaan
liene pulaa.

Odottelu

Olet sateen toisella puolella
ja pisarat vääristävät hahmosi.
Tiedän sateen loppuvan
aikanaan,
vaikka jalkasi ovat märät
ja vesi tippuu hiuksistasi.
Pisaroissa leikkivät säteet
sateenkaaren väreissä
ja lapset loiskivat vesilätäköissä

Toinen maailma

Aidan takana toinen maailma.
Ei minun maailmani,
vaan toisten toinen maailma.

Olen utelias ja katson aidan raosta.
Katson usein aidan raosta ja
tahdon toiselle puolelle,
toisten toiseen maailmaan,
joka ei ole minun.

Tahdon osaksi sitä.
Tahdon kaataa aidan ja yhdistää
kaksi maailmaa,
minun ja toisten,
kunnes on vain yksi yhteinen.
Ilman kuviteltua aitaa.

Sydäntuulet

Sydäntuuli pohjoinen
järjenvastainen,
oikutellen puhaltaa
saa sielun suremaan.

Lempeästi leyhytellen
länsituuli lepyttää,
kylmän viiman tainnuttaa
ja sydän taasen rakastaa.

Laihdutusta

Rusinapaketissa rusinat
ovat kuivahtaneet
ja saavat sormet tahmeiksi kun
syön niitä makeannälkääni
mutta ruokahalu vain kasvaa syödessä
ja kohta menen ja haen omenan
ja sitten mandariinin
jääkaapista porkkananpalan
ja otan kupin kahvia ja mietin otanko
näkkärin ilman beceliä
ja vielä muutaman pähkinän
kun suklaata ei enää ole,
ja joulunajan syömiset ovat mielessä
ja makkarana vyötäröllä,
isona numerona vaa`an näytöllä
ja kolestroliarvot pelottavat
ja täytyy mennä lenkille
ULOS

Keinokesä

Piirsin keittiön lattiaan kukkakedon,
maalasin kirkkain värein
päivänkakkarat ja kissankellot.
Kaiket päivät kuljin kesässä,
kun aurinko paistoi varjostimen alta.

Lattiakukat eivät tuoksuneet
enkä rusketusraitoja saanut.
Kukkasten värikin haalistui
ja keinoauringon silmä sammui.

Ikkunasta näin kesän jo tulleen.

Pakkanen

Kylmitä pakkanen varpaita,
nipistä nenän päästä,
opeta meitä nauttimaan
myös talvisesta säästä.

Tontut aattoiltana

Tontuilla on punaiset puvut yllä
ja tupsulakit päässä,
kun aattopäivän päätteeksi ovat iltakävelyllä.
pienessä pakkassäässä.

He hiipivät hiljaa ikkunan taa
ja varoen sisälle kurkistaa.
Tossujen jäljet lumella paljastaa,
liikkeellä olleen monta kulkijaa.

Pirtissä kaikuu joululaulu
ja kuusen kynttilät loistaa,
on aattoilta kuin satujen taulu,
joka tuttua sanomaa toistaa.

Kun aattoilta jo yöksi tummuu,
tontut koloihinsa palaa,
he riemuiten laulavat kulkiessaan,
leposijaansa mielet jo halaa.