Ei mikään niin voi lohduttaa
kuin pieni käsi lämmin
kun se tarttuu toiseen
jo ryppyiseen ja puristaa lempeämmin
kuin koskaan mikään muu
Mikä muu saa huolet unohtamaan
kuin pieni hymysuu
joka puhuu,
puhuu ja pulputtaa,
joskus laulun lurauttaa
kuin koskaan mikään muu
Mikä muu saa sydämen kuin pakahtumaan
kuin suloinen siloposki
joka poskea vasten painahtaa
ja sitten märin huulin suukottaa
kuin koskaan mikään muu
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Todellista
Meri,
anna nousta myrskyn
anna vaahtopäinä kuohuvat aallot.
Meri anna todellinen pelko,
että unohtuisi kaikki muu.
Luola,
anna löytää pimeys,
sinun kylmät kiviset seinät.
Luola,
anna tuntea hyisevä kylmyys,
että oppisi valon ja lämmön,
ja unohtuisi kaikki muu.
anna nousta myrskyn
anna vaahtopäinä kuohuvat aallot.
Meri anna todellinen pelko,
että unohtuisi kaikki muu.
Luola,
anna löytää pimeys,
sinun kylmät kiviset seinät.
Luola,
anna tuntea hyisevä kylmyys,
että oppisi valon ja lämmön,
ja unohtuisi kaikki muu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)