Kurkistus

Aurinko paljasti
hetkeksi kasvonsa
helmikuun pakkasessa.
Kurkisti kylmissään
ilmoittaen olemassaolostaan.

Täältä tullaan vielä.

Mustat täplät

Mieli sekavassa tilassa.
Sormet naputtelevat
näppäimistöä.
Mustat täplät esittävät
kirjaimia,
kirjaimet sanoja,
joiden merkitystä kukaan ei ymmärrä.
Kirjainten järjestyksen
muuttaminen ei auta.
Syntyy vain uusia sanoja
vailla merkitystä.

Odottelu

Kymmenen kappaletta
kylmiä varpaita
villasukkien sisällä
odottamassa kesää
kahdenkymmenenseitsemän
asteen pakkasessa.

Vesi-ja räntäsateessa
samat varpaat odottavat
lunta ja pakkasia
kolme kuukautta
päästäkseen sisälle
villasukkiin.

Mitkä tyytymättömät varpaat.

Osaavat sentään nauttia kesästä,
ojentautua nauraen kohti aurinkoa.

Pieni ystävä

Pää takakenossa,
ylettyen juuri polveni
yläpuolelle.
Pitkien ripsien varjostamat
siniset silmät
nauravat.

Nauru tarttuu.
Saavat vanhat, väsyneet
silmät hymyilemään.

Pieni,tärkeä osa
kädenulottuvilla,
luottavaisena,
käsikädessä.
Enkä hennoisi päästää irti.

Mistä tulevat

Suihkun jäljiltä vesipisarat
saippuantuoksuisella
olkapäälläsi
tuntuvat lämpimiltä
kielelläni.

Kyyneleeni saa ne
maistumaan suolaisilta,
etkä ymmärrä
mistä ne tulevat.
Suolaiset vedet.

Uninen aamu

Unisena aamuna,
hiukset pörrössä,
uninen hengitys
kasvoillani.

Levänneen ihon

kosketus.

Melkein heränneiden

silmien raukea katse

toivottaa hyvän

huomenen.

Syyn uuteen päivään.

Paholaistanssi

Hän paholaistanssia tanssii,
vaik`toinen enkeltanssihin käy.
On soitto niin pitkä
ja piinallinen
ei loppua sille näy.

On askeleensa niin rajut,
hän villisti mukaan vei,
toinen leijuu kuin
keiju sadun,
jalka lattiaa kosketa ei.

Hän lujin ottein kiinni pitää
jalka tahtia kovasti lyö,
toinen hento on kuin
perhosen siipi,
ote kuristaa häntä kuin vyö.

Hän runnoi pahoin tuon
perhosen,
iäks murskasi tanssin sen,
mutta pirujen polskaa itse
jatkoi,
kanssa paholaisen tanssien.

Ihmisarvo

Onko hän täkeämpi,
onko elämänsä enemmän
ansaittu,
kuin kodittoman,
veneen alla asujan.
Onko hän parempi ihmisenä
ostaessaan sisäfileensä
kaupan lihatiskiltä,
kuin leipäjonossa seisova
työtön.

Hätä

Ympärillä vellova ihmismassa.
Pään läpi kulkeva puheensorina.
Rekisteröimään kykenemättömät
aivot eivät käskytä
korvia kuulemaan,
silmiä näkemään.
Löytämään kasvoja,
tarttumaan ojennettuun
auttavaan käteen.
Hätä.
Hätä.
Hätä.
Pois,pois,pois

Kaukokaipuu

Minä katselen kuuta ja tähtiä,
valopilkkuja öisen taivaan.
Mietin suuruutta maailman-
kaikkeuden,
vaikka turhaan sillä
päätäni vaivaan.

En ymmärrä sitä
minä kuitenkaan,
ei siihen järkeni riitä.

Mutta silti voin sinne
katsella vaan,
olla pieni osanen siitä.

Soittaja

Siinä hän soitteli kitaraa
ja lauleli laulujaan.

Iloisten laulujen maailmaan

minut vei hän mukanaan.

Surusointuja joskus
kitara soitti,
sen teki kuin itsestään.
Kun melankolia valtasi mielen
ja voitti,
se kertoili ikävästään.

Kun

Kun katsot minun hetken,
ihan pienen hetken vaan,
se sydämeni saa sykkimään
ja päivän paistamaan.

Kun vielä vähän hymyilet,
ihan vähän vaan,
koko maailmani saat nauramaan
ja päivän paistamaan.

Kun joskus tartut käteeni,
vaikka yhden kerran vaan,
aurinko paistaa aina,
ei laske ollenkaan.