Talviuni

Oli syksy,
kun nukahdin.

Unen filminauhalla
pikakelauksella
muuttolinnut ja ruska.

Pimeys.

Joululaulut ja lahjat.

Ähky.

Onnellista Uutta Vuotta.

Tuiskut,
pajunkissat ja mämmi.

Heräsin auringon hymyyn.

Tervehdys kevät.
Tippuvat räystäät.

Tervetuloa kesä ja kärpäset.

Pienuus

Tyngät käteni eivät
ylety koskettamaan
tähteä taivaalla.

Mitättömät sormeni
pyyhkäisemään
kyyneltä poskeltasi.

Mikrominuuteni
käsittämään
elämäntarkoitusta.

Sen rakkauden määrää,
jota jokainen meistä
janoaa.

Uutta ja vanhaa

Vanha vuosi
kuin
kulunut essu.

Jauhonpölyssä,
rasvatahra rinnuksilla.

Muistot paperitolleroina
repsottavassa taskussa,
irrallisina palasina.

Heitetään pois,
uuden,
ehomman tieltä.

Jouluaamunrauha

Kun heräät aamuun jouluiseen,
ja katsot ulos pimeyteen.
Siellä taivaalla tuhannet
tähdet loistaa,
joulunriemua sinulle toistaa.

Jos hetkeksi vielä silmäsi suljet,
muistoissa menneisiin jouluihin
kuljet.
Kuuletko soiton kirkonkellon,
aisakulkusen helinän
takaa lumisen pellon.

Tunnet kuinka tuoksuu pipari ja
pulla,
ei kiirettä enää ole sulla.
Voit rauhassa viettää jouluhetken,
ja tehdä aamuhämärässä
kävelyretken.

Murrelle

Tullessa syksyn sateiden,
lähdit mukaan tähtien.

Menit tarhaan taivaan eläinten,
luokse koiraenkelten.

Ajan kuluksi

Paljon turhia kysymyksiä,
liikaa vääriä vastauksia.

Tyhjäpäiväisiä lauluja,
autioita ajatuksia.

Satunnaisia katseita
tuntemattomaan.

Jouluaamu

Jouluaamun hämärässä
kaksi hahmoa kulkee.
Pihapolkua astelee,
lapsi edelle ehtimässä.

Kanssa ukin katselee
kylmässä talvisäässä,
miten pikkulintu tarkenee,
vaik`maa ja puut on jäässä.

Kylmä sillä tuskin on,
nälkä varmaan vaivaa.
Pikku nokalla mahdoton
lumesta siementä on kaivaa.

Yhdessä voisimme auttaa,
jos talipallon tuomme,
pientä linturaukkaa,
mutta ensin me lumet luomme.

Innoissaan, posket hehkuen
kauralyhdettä lapsi tuo,
luokse pienen varpusen,
suuren pihlajan luo.

Näkee sitten ikkunasta
sata lintua parvessaan,
ukki tule katsomaan,
ne pelastimme kuolemasta.

Kynttilälyhty

Odotin joulun saapuvan
piparipurkissa.
Laulaen lahjapaketissa.

Ei se koskaan tullut,
ei oveen kolkuttanut.
Ohitse salaa vain livahti.

Enkä odottanut enää.

Joulu odotti minua.

Kaikki nämä vuodet.
Taivaalla kirkkaana tähtenä,
kynttilänliekkinä lyhdyssä.
Mielenrauhana, lepohetkenä.

Joulu oli löytänyt minut.

Joulun odotus

Kuin varoen illaksi hämärtyy päivä,
hiutaleiden hiljaa tanssivan nään.
Valosta jäljellä on enää häivä,
kaunista näkyä katsomaan jään.

Ikkunasta heijastuu kynttilän valo,
radio Valkeaa Joulua soittaa.
Sydämen täyttää odotuksen palo,
Joulun aika pian koittaa.

Se aika minun mieleni herkäksi saa,
kumpa lahjoja antaa voisin,
aatokset kulkevat aikojen taa,
mitä tehdä saatan mä toisin.

Niitä mietin kun päivä pois haihtuu,
puut tummia varjoja heittää.
Ilta vihdoin kun yöksi vaihtuu,
hanki kimmeltävä maan peittää.

Yöksi on vaihtunut joulukuun ilta,
pilven takaa kurkkaa kuu.
Valot sammuneet on kaikkialta,
hymyyn kaartuu nukkujan suu.

Lapsen uni

Vene hiljaa aalloilla purjehtii,
se höyhensaarille keinuen kulkee.
Pieni lapsonen istuu tuhdolla sen,
kohta uneen jo silmänsä sulkee.

Äiti katselee lastansa nukkuvaa,
hiussuortuvaa
silittää hän sormellaan,
lapsi hymyilee unissaan.

Vähän raottaa pienokainen silmiään,
näkee äidin hymyilevän vierellään.
Nuku rauhassa rakas lapseni mun,
äiti suojelee untasi sun.

Unenmaa

Unessa kokea voi mitä vaan.
Olla kuin Liisa Ihmemaan.

Mikään ei silloin mahdotonta lie,
seikkailusta toiseen uni kun vie.

Pahassa unessa joku ajaa takaa,
tai outo ihminen sängyssä vieressä makaa.

Kun putoaa, ei mistään kiinni saa,
turha on yrittää kiiruhtaa.

Outoja asioita uni joskus toi,
kun kuolleetkin henkiin herätä voi.

Helpotus on suuri kun painajaisesta herää,
rippeitä nähdystä unesta kerää.

Joskus herätä ei tahtoisi ollenkaan,
kaunista unta nähdä vaan.

Kysymyksiä

Olenko yksin syyllinen?
Itseni kanssako riitelin?
Metsän puut,
nekö vihani kuuli?
Oliko kaiku joka vastasi,
vai oliko se tuuli,
joka sanoin loukkaavin sivalsi?

Eilisen murheet, huomisen huolet

Ei kannata surra
mennyttä aikaa,
ei huolia huomisen lain.
Jos tänään kaikki
hyvin on,
elä ja nauti vain.

Niityn kukkaset

Kuolleet ovat kukkaset niityn,
maahan lakoaa leinikit haan.
Niin kuihtuu myös sydämestä ilo,
jonka kesä aina verhomaan saa.

Pudonneet ovat puiden lehdet,
oksat tyhjiksi varisseet,
niin tyhjä on petetyn mieli,
turhat haaveet pois karisseet.

Tuli syksy pois kaiken pyyhki,
minkä suvi kauniiksi kasvatti,
tuli talvi ja alleen peitti,
sydän tuskankin piilotti.

Taas heräävät niityn kukat,
vuokot valoon päin kurkottaa,
taas täyttyvät lehdistä oksat,
sydän onnea tulvillaan.

Sinun aikasi

Tulevaisuudessa on kaikki
sinun toivosi.
Menneisyydessä kaikki
muistosi.
Tänään on sinun aikasi.
Aikasi toivoa,
aikasi tehdä muistoja.

Saalis

Hohtavan valkoisella hangella
oli vain yhdet,
melkein huomaamattomat
jäljet.
Sitten nekin katosivat.
Korkealla ilmassa liiteli haukka.

Kuuletko rakkaani

Kuuletko rakkaani
saman kuin minä,
miksi lintu niin vaisusti
laulaa.

Näetkö rakkaani
saman kuin minä,
miksi aurinko enää
kylmästi paistaa.

Huomaatko rakkaani,
miten varjot tummuu,
miten ilta hiljalleen saapuu.

Hymy

Pienessä hymyssä
asuu suuri asia.
Tiedän sinun olevan.
Hymy olet sinä.

Matka

Niin turhaksi,
tyhjänpäiväiseksi
kuvailisin tämän matkan.
Ei alkua eikä loppua.
Turhaa, tyhjän puurtamista.

Kuitenkin joka matkalla
on alkunsa,
jossakin etappi,
tuntematon.
Kaikki siinä välillä,
etsimistä,
löytämisen riemua.

Onni?

Miksi olisin onneton,
kun en tiedä mitä onni on.

Miten olisin onnellinen,
kun en tiedä mitä onni on.

Joskus olen murheissani,
silloin itken vain.

Jos on mieli iloinen,
niin nauran riemuissain.

Useinmiten olen vaan,
tyydyn siihen mitä saan.

Kesäaamu

Varhainen kesäaamu.
Paljaat varpaat
ja kostea maa.
Pistävä heinänsänki.

Hiljaisuudessa
pihakeinun narahdus,
yksinäisen herääjän haukotus.

Kissa palaa
öiseltä retkeltään.
Liiterin orrella
heräävät pääskyset.

Ikkunassa äidin kasvot,
aamukahvin tuoksu.
Yksi unohtumaton
nuoruusajan muisto.

Tuhatjalkainen

Ajan alla tuhat jalkaa,
sata siipeä selässä päivän.

Yö unen harteilla ratsastaa,
aamun harjaksista kiinni pitää.

Kohta, kun huomaat
valjenneen aamun,
niin ilta jo hämärtää.

Päivä on ohitse livahtanut salaa,
yö unta jo odottaa.

Tiimalasi

Katson hiekkaa tiimalasin,
se ohi puolenvälin jo ehti.
Yli puolenvälin myös luettuna on
elämästäni kertova lehti.

Joskus selaan lehteä taaksepäin,
tutkin tarkkaan sivuja sen.
Löydän tarinan, kuvan haalistuneen
takaa vuosien menneiden.

Eteenpäin en lehteä katsella voi,
en ajankulkua hidastaa lain.
Voin rauhassa odottaa
mitä huominen tuo,
tiimalasiani katsella vain.

Ero

Syksyn kellastamat lehdet
leijuvat hiljaa maahan
peittäen askeltesi jättämät jäljet,
kun kävelet pois yhteisestä kesästämme.

Ystävyyden voima

Kaikki ne päivät,
jotka rinnallani kuljet,
jokainen niistä,
kasvattaa uuden terälehden
elämäni kukkaan.

Sinun ystävyytesi saa
kukan aukeamaan,
ottamaan vastaan
auringon säteet.

Ystävyytesi voima saa sen
kestämään kylmän ja pimeän.
Eikä koskaan se kuihdu.

Taivaan kyyneleet

On taivas niin korkea,
sininen,
kuin puhekuplia pilvet sen.
Se kertoo kaiken sen suuruuden,
mitä muutoin ymmärrä en.

Suruharso joskus sen peittää,
sadepisaroissa kyyneleet.
Alas maahan murheensa heittää,
maa nielee sen kyynelveet.

Tuuliystävä

Katselin rannalta
aaltoja meren,
niitä nostatti syksyinen tuuli.
Se keinutti venettä,
heilutti puita,
mua ystäväkseen luuli.

Ei tuuli väärässä ollutkaan,
minä olenhan ystävä sen,
vaan jos se myrskyksi hurjaksi innostuu,
minä sisälle pakenen

Syksy

Syyskuussa on vain
keltaisia lehtiä ja
punaisia marjoja.
Muistoja eletyn kesän.
Tyhjentyneen linnunpesän.

Maa,meri, ilma

Maasta nousin,
maahan hukun,
maanpovessa
ikiuntani nukun.

Merestä nousin,
mereen hukun,
aaltojen harjalla
keinun ja nukun.

Ilmaan nousin
pilviin hukun,
pilvien pehmeässä
sylissä nukun.

Aamun mieli

Aamulla auringon nousevan näät,
idän taivas vaalentuu.
Et tiedä vielä,
mitä uusi päivä tuo,
sitä arvailemaan jäät.
Silloin on aamun mieli.

Kun aurinko illalla laskee,
menee piiloon metsän taa,
voit nähdä kun taivas tummentuu,
valo yöksi pois katoaa.
On aika illan mielen.

Aamunkoitto

Aamuyön hetket,
unen valheelliset retket,
ajatusten levätä antaa.

Aamunkoitto
on yöstä voitto,
kaikki uudelleen voi alkaa.

Herääminen

Uni ei päästä mua otteestaan,
se päivääni seurata tahtoo.

Onko unta vielä nämä toimeni mun,
onko puheeni houruja yön.

Kovin utuiset ovat aatokset,
niin raukeita kätteni työt.

Minä vuoteessani vielä makaan,
vaikka nousseeni jo luulin.

Unen läpi kelloni uskollisen
uuteen aamuun herättävän kuulin.

Liian myöhään

Liian myöhään huomasin kesän,
se oli jo ohi, kun sen huomasin
menneen kesän.

Liian myöhään ymmärsin sinut.
Olit jo mennyt, kun sinut
ymmärsin.
Että rakastin.

Liian myöhään oivalsin elämän.
Oli jo ehtoo,
kun sen oivalsin.
Ainoan elämän.

Rakasta minut

Rakasta minut ehyeksi.
Tee kokonaiseksi jälleen.
Kokoa yhteen särkyneet palaset,
kaikkialle levinneet.

Rakasta ehyeksi,
niinkuin minä rakastin sinut,
kun olit rikki,
ja uskoit toivon jo menneen.

Rakasta minua kuin minä sinua.
Yhdessä olemme ehyet.

Huomenna

Eilen en rakastanut itseäni,
en tiennyt, miten rakastaa sinua.

Huomenna, kun olen oppinut
rakastamaan itseäni,
osaan rakastaa sinua.

Huomenna minä sen teen,
tänään en vielä jaksa.
Huomenna teen sen paremmin.

Kerro

Kerro kesän sateesta,
sinitaivaan kaipuusta,
valosta auringon.

Kerro ukkosmyrskystä,
poutapilvistä
pumpulinpehmeistä.

Kerro kesän lämmöstä,
tuoksusta viljapellon,
laulusta satakielen.

Kerro kuuletko heinäsirkan,
huomaatko kissankellon.
Kerro tarina kesästä.

Lomalla

Aurinko paistaa,
on aamu,
kello ei soi.

Kaste on nurmella,
kärpäset surraa,
lintuset ilakoi.

Kukaan ei pyydä,
käske ei kukaan,
kaiken voin tehdä
oman mieleni mukaan

Saanko luvan

Saanko luvan?
Tahtoisin tanssia kanssasi
juuri tämän tanssin.
Ottaa ensimmäiset askeleet,
pyörähdykset,
eteen, taakse, sivulle.

En osaa, vastaat.

Minä kyllä vien,
jos vain lähdet.
Minä tanssitan,
vaikken ehkä taida.
Hyvin.

Et tullut tanssiin.

Oli naisten haku.

Kohtaaminen

Elokuun pimeä, lämmin yö.
Pehmeä luontoäidin syli.
Kesä ja syksy kohtaavat,
kietoutuvat toisiinsa.
Erkanevat,
takertuvat vielä kerran,
kunnes hyvästelevät.

Nurmi,
vielä kesästä vihreä,
ottaa vastaan pudonneen,
kellastuneen lehden.

Voit mennä jo.

Kesä.

Runoni sinuun

Minun runoni sinuun
on kaunis kuin ensikatse.

Se on kuin ensimmäinen
varovainen kosketus.

Kuin arka suudelma,
kevyt hipaisu.

Runoni sinuun on
unohtumaton ensirakkaus.

Minun runoni sinuun ei lopu,
vaan jatkuu iäisyyteen.

Se jatkuu vielä silloinkin,
kun kuolema meidät erottaa.

Hiljaisuus

Ole hetki hiljaa.

Hiiren hiljaa.

Sulje silmäsi,
anna korviesi kuulla.

Kuuletko perhosen lentävän,
kukkanupun aukeavan.

Kuuletko miten höyhen
leijuu ilman halki,
ja kuinka veri virtaa suonissasi.

Anna korviesi kuulla kaikki
mitä silmäsi eivät näe.

Anna korviesi kuulla enemmän
kuin silmäsi näkevät.

Anna korviesi kuulla hiljaisuus

Kello sanoi

Kello sanoi herää,
että ymmärtäisin nousta.

Vatsa käski syömään,
etten nälkään kuolisi.

Kroppa neuvoi lepäämään,
jotta en kesken uupuisi.

Sydän sanoi rakasta,
etten yksin jäisi.

Järki oli hiljaa.
Liian hiljaa.

Aamun etsijä

Yönpolkuja kuljin,
kun aamua etsin
turhia mutkia tein,
kun etsin.
Astuin usein polulta harhaan,
kun eksyin unien tarhaan.

Aamu sitten viitoitti
päivääni reitin,
suoran reitin neuvoi.

Päivän taas harhailin,
polkuja etsin
iltaa ja yötä kaivaten etsin,
unien tarhaan polkuja hain.