Jouluaamu

Jouluaamun hämärässä
kaksi hahmoa kulkee.
Pihapolkua astelee,
lapsi edelle ehtimässä.

Kanssa ukin katselee
kylmässä talvisäässä,
miten pikkulintu tarkenee,
vaik`maa ja puut on jäässä.

Kylmä sillä tuskin on,
nälkä varmaan vaivaa.
Pikku nokalla mahdoton
lumesta siementä on kaivaa.

Yhdessä voisimme auttaa,
jos talipallon tuomme,
pientä linturaukkaa,
mutta ensin me lumet luomme.

Innoissaan, posket hehkuen
kauralyhdettä lapsi tuo,
luokse pienen varpusen,
suuren pihlajan luo.

Näkee sitten ikkunasta
sata lintua parvessaan,
ukki tule katsomaan,
ne pelastimme kuolemasta.

Kynttilälyhty

Odotin joulun saapuvan
piparipurkissa.
Laulaen lahjapaketissa.

Ei se koskaan tullut,
ei oveen kolkuttanut.
Ohitse salaa vain livahti.

Enkä odottanut enää.

Joulu odotti minua.

Kaikki nämä vuodet.
Taivaalla kirkkaana tähtenä,
kynttilänliekkinä lyhdyssä.
Mielenrauhana, lepohetkenä.

Joulu oli löytänyt minut.

Joulun odotus

Kuin varoen illaksi hämärtyy päivä,
hiutaleiden hiljaa tanssivan nään.
Valosta jäljellä on enää häivä,
kaunista näkyä katsomaan jään.

Ikkunasta heijastuu kynttilän valo,
radio Valkeaa Joulua soittaa.
Sydämen täyttää odotuksen palo,
Joulun aika pian koittaa.

Se aika minun mieleni herkäksi saa,
kumpa lahjoja antaa voisin,
aatokset kulkevat aikojen taa,
mitä tehdä saatan mä toisin.

Niitä mietin kun päivä pois haihtuu,
puut tummia varjoja heittää.
Ilta vihdoin kun yöksi vaihtuu,
hanki kimmeltävä maan peittää.

Yöksi on vaihtunut joulukuun ilta,
pilven takaa kurkkaa kuu.
Valot sammuneet on kaikkialta,
hymyyn kaartuu nukkujan suu.