Juhlan jälkeen

Eräänä aamuyönä
juhlan jälkeen se oli ohi.
Vain kasa tavaroita,
rutattuja mattoja,
kiukun, pettymyksen kyyneleitä.
Miksi,
kysymys
ilman vastausta.
Yritystä, tyhjää puhetta,
selitystä.
Vuodet romukopassa,
muistoilla peitetty.
Ehkei se rakkautta ollutkaan.

Yksi

Lyhyessä matkassa
sinusta minuun,
yhtyvät kaikki aistimme,
tunteemme
yhdeksi tunneaistiksi.
Eikä kahta enää ole.
Yksi ilo,
yksi suru.
Yksi viha,
yksi rakkaus.

Iloni, suruni

Sinun ilosi.
sinun surusi,
tulevat minuun.

Minun iloni,
minun suruni,
tulevat sinusta.

Hassuttelija

Tässä minä hassuttelen,
paljain jaloin tassuttelen.
Heittelen kuperkeikkaa,
ja pohdin erästä seikkaa.

Miksi jalkani ovat
niin valtavan suuret,
ja käteni niin pitkät
kuin männyn juuret.

Mistään en sopivia
kenkiä saa,
ja käteni maata pitkin
raahustaa.

Siksipä tässä teitä
hassutan,
paljain jaloin tassutan,
pitkillä käsilläni huiskutan,
kaikkia lapsia nauratan.

Läpäti ja höpöti

Läpäti, läpäti
ja hah hah haa.
Tänään minä höpötän
nyt naurattaa.

Höpöti, höpöti
ja hih hih hii,
yritäpäs ottaa
saatkos kii.

Läpäti ja höpöti
ja lallal laa,
tahdotkos yhdessä rallattaa

Nalle

Nallen tassut
ovat niin hassut.

Korvissa tupsut
nekin ihan hupsut.

Silminä napit,
kuin pikkuruiset tapit.

Nalle on niin kiltti,
sen tietää joka piltti.

Se on lelukopan kingi,
eikä se siitä tingi.

Vauva

Katselen kuvaa
lapsenlapsen.
Sinisiä silmiä,
kättä poskea vasten.

Niitä sormia pieniä,
voi niin somia,
kumpa voisivat olla
minun omia.

Peukku on eksynyt
vauvalla suuhun,
omaansa tietenkin
mihinkäs muuhun.

Niin pieni olet kuvassa,
vauva vasta,
mutta ilo on katsella
oman lapsensa lasta.

Iloinen päivä

Tänään minä laulan
ja rallattalen,
tänään olen iloisella päällä.
En välitä onko mulla
ruokaakaan
tai vaatetta edes päällä.

Tänään ei haittaa,
vaikka päivä ei paista,
vaikka tuulee ja tuivertaa.
Mieltäni ei se muuttumaan saa,
aion laulaa ja rallattaa vaan.

Ei enää

Ei enää ole päivää ei yötä,
ei aamua eikä iltaa.

On vain suuri ajaton
äärettömyys,
iso virta,
eikä ylitse siltaa.

Seison rannalla
ajanvirran,
katsoen pilvien taa,
sielä tuhannet tähdet
odottaa,
siellä jossain on rauhaisa maa.

Unohdus

Joka polku oli umpeen
kasvanut,
kun emme muistaneet
tallata niitä.

Oli kukkaset kuihtuneet
yksikseen,
kun unohdimme
ihailla niitä.

Ja aurinko piiloutui pilvien taa
ja pilvet ne itkivät meitä.

Lehtikuusimetsäsatu

Lehtikuusimetsässä
sen oksien vihreässä hämyssä
kulkijan oudon kohtasin siellä,
kun yksin astelin haavemiellä.
Hymy huulillaan hän kulki
kuin puita tervehtien,
silmissään katse,
jota ymmärtänyt en.
Kuin ystäviä hänelle
olisi olleet puut,
lintujen lauluun auenneet suut.
Tuota hetken seurasin,
kummastelin,
kunnes vihdoin
kaiken oivalsin.
Omin käsin oli luonut hän
kaiken sen,
tämän kauniin metsän
salaperäisen.