Lapsen uni

Vene hiljaa aalloilla purjehtii,
se höyhensaarille keinuen kulkee.
Pieni lapsonen istuu tuhdolla sen,
kohta uneen jo silmänsä sulkee.

Äiti katselee lastansa nukkuvaa,
hiussuortuvaa
silittää hän sormellaan,
lapsi hymyilee unissaan.

Vähän raottaa pienokainen silmiään,
näkee äidin hymyilevän vierellään.
Nuku rauhassa rakas lapseni mun,
äiti suojelee untasi sun.

Unenmaa

Unessa kokea voi mitä vaan.
Olla kuin Liisa Ihmemaan.

Mikään ei silloin mahdotonta lie,
seikkailusta toiseen uni kun vie.

Pahassa unessa joku ajaa takaa,
tai outo ihminen sängyssä vieressä makaa.

Kun putoaa, ei mistään kiinni saa,
turha on yrittää kiiruhtaa.

Outoja asioita uni joskus toi,
kun kuolleetkin henkiin herätä voi.

Helpotus on suuri kun painajaisesta herää,
rippeitä nähdystä unesta kerää.

Joskus herätä ei tahtoisi ollenkaan,
kaunista unta nähdä vaan.

Kysymyksiä

Olenko yksin syyllinen?
Itseni kanssako riitelin?
Metsän puut,
nekö vihani kuuli?
Oliko kaiku joka vastasi,
vai oliko se tuuli,
joka sanoin loukkaavin sivalsi?